Yksi laki kaikille – Suomi ei saa toistaa Ruotsin virheitä maahanmuutossa

Suomessa keskustellaan liian vähän siitä, mihin päädymme, jos maahanmuuttopolitiikka ja kotouttaminen jätetään nykyiselle uralleen. Viime vuosien kehitys Euroopassa on osoittanut, että kulttuurisesti ja kielellisesti kaukaisista maista tulevat siirtolaiset eivät automaattisesti sopeudu länsimaiseen yhteiskuntaan.

Päinvastoin — ilman selkeitä vaatimuksia syntyy rinnakkaisyhteiskuntia, joissa noudatetaan omia sääntöjä ja joissa valtaväestön lait ja arvot jäävät taka-alalle.

Hallittu ja tiukkoihin kieli- ja työvaatimuksiin perustuva kotouttaminen pitää yhteiskunnan yhtenäisenä. Tämä vaatii intensiivisiä kieliopintoja, nopeaa työllistämistä ja hajautettua asutusta, jotta ghettoutuminen ei pääse alkuun.

Toinen, vasemmiston ja vihreiden hellimä vaihtoehto on jatkaa nykyisellä löysällä linjalla. Silloin koulut, asuinalueet ja työmarkkinat eriytyvät hitaasti mutta varmasti.

Kolmas, pahin skenaario, on nopea rinnakkaisyhteiskuntien kasvu, jossa syntyy tosiasiallinen kaksoisnormisto: omat uskonnolliset ja kulttuuriset säännöt syrjäyttävät Suomen lain tietyillä alueilla, ja valtaväestö muuttaa pois.

Esimerkiksi Ruotsissa Malmön Rosengård ja Tukholman Rinkeby ovat esimerkkejä alueista, joihin poliisi menee varoen ja joissa jengirikollisuus on arkea. Myös Ranskassa Seine-Saint-Denis’n esikaupungissa viranomaiskontrolli on osittain menettänyt otteensa, ja alueella sovelletaan rinnakkaisia oikeusnormeja. Samoin Brysselin Molenbeekissä radikalisoituminen ja viranomaisvalvonnan heikkous ovat pysyvä ongelma.

Koulujen oppimistulokset ovat jo romahtaneet alueilla, joilla on suuri osuus ei-äidinkielisiä oppilaita. Myös kunniaväkivalta, naisten liikkumisen rajoittaminen ja jengirikollisuus ovat lisääntyneet ja luottamus viranomaisiin korvautunut lojaalisuudella yhteisön johtajille.

Tarvitaan selkeitä sääntöjä ja yksi laki kaikille. Pysyvä oleskelu ja kansalaisuus tulee myöntää vain riittävän kielitaidon ja todistetun kotoutumisen perusteella. Työikäisten on osallistuttava työhön tai koulutukseen, ja kouluissa on turvattava yhteiset opetustavoitteet sekä opettajien – myös naisopettajien –auktoriteetti. Maahanmuuttajien hajautettu asuttaminen ja alueiden sekoittaminen ehkäisevät ghettoutumista.

Lain on oltava sama kaikille — rinnakkaisten oikeusjärjestelmien ja yhteisötuomioistuimien syntyminen on ehkäistävä.

Jos haluamme välttää Ruotsin, Ranskan ja Belgian virheet, meidän on toimittava ennen kuin rinnakkaisyhteiskunnat juurtuvat. Avoimuus ja turvallisuus voivat kulkea käsi kädessä vain, jos puolustamme yhteistä kieltä, yhteistä lakia ja yhteistä koulua. Ilman niitä Suomi jakaantuu kahtia — ja silloin on myöhäistä korjata suuntaa.

Kirjoittaja on kuopiolainen toimittaja, varavaltuutettu ja Pohjois-Savon Perusnaiset ry:n puheenjohtaja Eeva Grönstrand